Kuva, Helsingin kirjamessut 2017

Kirjoitan runoja rakkaudesta ja sen monista kasvoista.

Tuskasta, ikävästä, kaipuusta ja unohduksesta.

Katkeruudesta ja anteeksiantamuksesta.

Ilosta, surusta ja kaipuusta.

ELÄMÄSTÄ.

Kirjoitan keimailevan kepeästi ja eroottisen kiihkeästi rakastamisen riemusta ja sen vaikeudesta.

Kuva, Helsingin kirjamessut 2018

******************************

Syksy hirttää itseään tiukasti

kaulaani.

Saksii minusta viime kesän

versot

kompostiin maatumaan.

Enkä minä sittenkään

syksyn matkaan lähde.

En käännä kesälle selkääni.

En tohdi.

Olen kesän lapsi.

Onni on odottamaton

onnellisuuden tila.

Se tulee silloin kun sitä

vähiten odotat.

Se antaa eniten silloin,

kun sitä vähiten pyydät.

Se on jotain,

jota ei saa vaatimalla.

Se tulee itsekseen.

Ja asettuu olemaan

omasta tahdostaan.

Pimeys on muuttuva valoksi.

Hiljaisuus huudoiksi

tulevaisuudesta.

Ympyrä joka jäi avoimeksi

Sulkeutuu ja muotoutuu

kehäksi.

Olen olemassa.

Tänään enemmän kuin eilen.

******************************

******************************